Paidan tuunaus

Olen jokin aika sitten piirtänyt opinnoissani tällaisen kuvasarjan:

Ajattelin, että keskimmäinen kuva (tai variaatio siitä) sopisi johonkin paitaan mukavasti. Ostin siis mahdollisimman hyväkuntoisen ja reiluhkon kokoisen collegen. Se löytyi Radio-kirppikseltä hintaan 4e.

Maalina käytin akryylimaalia, joka tarttuu vaatteeseen kuin tauti, eikä lähde pesussa pois.

Alkuun hahmottelin kuvaa paidan pinnalle pikkuisella siveltimellä. Ennen maalausta laitoin paidan väliin arkin leivinpaperia ja kostutin maalattava kohtaa sumupullolla. Ääriviivat ja taustaa hahmoteltuani annoin kuivua yön yli. Tässä vaiheessa kuva oli hiukan erilainen, kuin mitä siitä lopussa tuli.

Halusin värittää kuvan ja mietin miten se onnistuisi parhaiten. Päädyin sormiin: värin saa hierottua kankaaseen hyvin kiinni ja kerroksesta tulee tarpeeksi ohut. Värit myös sekoittuvat hauskasti yhteen, jolloin pinnasta tulee elävä. Kuvaa tehdessä päädyin tekemään joitakin muutoksia kasvoihin, sillä värit asettuivat paitaan niin hienosti, että noudatin niiden muotoja, en pitänyt tiukasti kiinni omasta alkuperäisvisiosta. Pienimmät yksityiskohdat tein siveltimellä.

Näin se kehittyi ja valmistui. Intoa jäi kokeilla vielä uudelleen tätä tekniikkaa, kunhan sopiva kuvaidea tulee mieleen. Seuraavaa ideaa varten on kuitenkin jo ostettu tunika/mekko Radio-kirppikseltä. Hintaa 3e. Inspiraatiota odotellessa. Luulen, että opinnoissa tulee vielä jotain sellaisia kuvia tehtyä, joita voi käyttää mallina.

P. S. Maali ei ohuena kerroksena kovetu paidan pintaan enempää kuin normaalit painatuksetkaan. Pestä ajattelin käsin, mutta kuulemma tällä tekniikalla tehtyjä vaatteita jotkut ovat pesseet myös koneessa ilman vaurioita.

Yllätys, yllätys: mekko!

 

img_20191204_114911

Maiharinaiset tarvitsevat mekkoja. Ja ompelu on ehkä parasta stressinpurkua, mitä  voi olla. Kun joutuu ajattelemaan ja ratkomaan kankaan ongelmia, omat ongelmat väistyvät hetkeksi taka-alalle. Ja nämä ompeluprojektit saavuttavat yleensä myös päätöksen, joten sikälikin ne ovat teraputtisia. Jokin asia alkaa, kestää aikansa ja tulee sitten päätökseen.

img_20191202_114602

Nämä housut on ostettu joitakin vuosia sitten kirppikseltä. Housujen kuminauhat alkoivat kuitenkin vyötäröllä vedellä viimeisiään, joten siirsin housut kangaslaatikkooni materiaaliksi johonkin tuntemattomaan.

img_20191202_114501

Laatikossa ne osuivat tämän epäsymmetrishelmaisen Fida-kirppishameen kanssa yhteen ja ajattelin, että niiden värit sattuivat hyviin yhteen. Tämä hame kärsi samantyyppisestä lahoava kuminauha-ongelmasta, joten sekin oli siirtynyt suoraan tänne materiaalipuolelle odottamaan otollista hetkeä.

Normaalistihan vain yhdistelen ylä- ja alaosia, joten nyt olikin pitkästä aikaa jännittävää kaavoittamista tiedossa. Yksinkertaisen liivihameen tekeminen istuvasti vaikuttaa aina petollisen helpolta, mutta sitä se ei joustamattomasta kankaasta suinkaan ole, joten tämä projekti vähän taas jännitti.

Minulla on yksi lahjaksi saatu Riimingan pellavatunika, joka istuu hyvin ja josta pidän. Halusin tehdä siitä kaavan uuden mekkoni yläosaan. Kun olin leikannut risat kuminauhat pois huomasin myös ilokseni, että violetin hameen mitat sopivat tähän tunikaan hyvin valmiiksi, joten mitään suurmpia kaavasäätöjä ei tarvinnut tehdä.

Sitten vain leikkaamaan housut auki ja ihmettelemään mihin suuntaan lankasuora niissä kulkee. Housut oli alunperin leikattu täysvinoon, yllä kuva niistä avattuna.

Kaavan piirsin näin: Mekko taitetaan puoliksi ensin takakappaleen osalta ja piirretään liidulla kankaalle kaava takakappaleesta. Sitten sama etukappaleelle ja siinäpä se. Tämän yläosan tein kaksinkertaisesta kankaasta, ja ompelin ns. pussiin, sillä yläosaan käyttämäni kangas oli pellavahameeseen verrattuna aika ohutta. Siinä oli myös kulumaa, joten tein mekon niin, että jos kangas vaikka menee rikki joskus pahasti, voin tehdä uuden yläosan. Toivottavasti kuitenkin tämä kestää vuosia. Minulle jäi vielä kangastakin housuista odottamaan seuraavaa inspiraatiota.

Yläosan ompelu vaati paljon sovittamista, jotta mekko istuisi yläosastaan edes jollain lailla. Kannatti neulata ja neulata, lopputulos on ihan kelpo, vaikka ei kyllä ehkä ihan täydellinen. Mutta kuinka monta kertaa on kaupan mekko istunut täydellisesti?

img_20191202_115421

Helmassa on tällainen tekokuitupitsi, joka saa nyt toistaiseksi olla, vaikka en siitä pidäkään.

img_20191204_115109-1.jpg

Tässä mekko vielä toisesta kulmasta. Tykkään. Mukava myös päällä. Ja sopii maihareiden kanssa, tietty!

Tuunauksen tuunaus

Olen tehnyt muutaman mekon yhdistelemällä paitoja ja hameita tai muuta materiaalia. Niistä on tullut käyttövaatteita arkeen, mutta samalla yhdestä mekosta paljastui harmittava ongelma:

nor
nor

Tämän tuubihuivista ja paidasta tehdyn mekon helma ei kestänyt elämää. Ympäri helmaa alkoi näkyä karkailevia lankoja.

Lopulta päätin luovuttaa ja tehdä helman uudesta materiaalista.

Samalla myös lyhensin mekkoa. Uuden helman löysin Tarina-kirppikseltä 2e:n hintaan. Tämä juhlahame on kaksikerroksinen, siinä on alushame ja sifonki tms. kerros päällekäin.

Mittasin ennen leikkaamista tarkasti, että kainaloista on yhtä pitkä matka leikkauskohtaan, samoin heti kauluksen vierestä olalta. Merkkasin kohdat ja vedin liidulla viivan, jota pitkin leikkasin. (Aina se tuntuu yhtä jännältä.)

 

Koska yhdistin kahta näin erilaista materiaalia ennen ompelukoneen esille ottamista piti malttaa tehdä pari juttua: Silitin tukikankaan paidan helmaan, jotta ommellessa helma ei venyisi ja saumasta tulisi kihara. Hameen materiaaleista toinen oli hyvin joustava alushamekangas ja toinen se joustamaton sifonki. Kun näitä yhdistävä kuminauha oli varovasti leikattu irti, (Tässä on tarpeen terävät sakset, muuten pääse itku leikatessa!) piti sifonki rypyttää oikeaan ympärysmittaan. Tuurilla alushame oli juuri sopivan leveä paidanhelman jatkoksi. Mittausten jälkeen harsin alushameen ja sifongin yhteen vaaleanpunaisella. Lopuksi harsin vielä helmat yhteen paidan kanssa sinisellä. Ja vasta sitten ompelin koneella. Tavallisesti olen aika malttamaton, mutta nyt kaikki tämä etukäteistyö kyllä kannatti. Kertaompelulla mekko oli valmis, purkaa ei tarvinnut kertaakaan.

Tämä mekko sopii nyt loistavasti tyyliin. Eikun maiharit jalkaan ja töihin maanantaina. The world is my runway!

 

Pikkujoulumekko

Pikkujoulujen teema oli 20-luku ja siitä se ajatus sitten lähtikin… Radio-kirppis ei pettänyt, vaan sieltä löytyi tarpeet mekkoon. Toppi 4e ja juhlamekko, josta lisähelmaa topin jatkoksi 7,5e. Juhlamekon yläosa oli aika kulahtanut, niin siksi raaskin sen tuhota. Ylläolevassa henkarikuvassa sovittelin mekkoa ja toppia yhteen kirppiksellä todetakseni, että värit sopivat oikein hyvin toisiinsa.

img_20191117_202106-1.jpg

Juhlamekon helma oli näet kaksikerroksinen, turkoosin kankaan päällä oli musta sifonki. Topissa oli samat värit.

Sitten vaan leikkasin ja ompelin (ja vähän ratkoin, kun ensin meni ompeleet väärin, kun helmassa on yht. 4 erilaista kerrosta, mutta lopulta sain kaiken koottua oikein…)

img_20191117_200655

Tässä kuvassa näkyy parhaiten, miten mekko on ommeltu: jatkopala on topin aluspaidassa kiinni ja helmat menevät hiukan matkaa päällekkäin.

Tarina-kirppikseltä löysin asuun käsilaukun, joka paljastui kotimaiseksi käsilaukuksi. Hyvä löytö 8,5 eurolla.

img_20191115_174234.jpg

Kengät ja korut Pulun kesäkirppikseltä, hintaa kengillä oli 1e ja ketjulla 25 snt.

Kirppistuunauskipinä syttyi jälleen. Saapa nähdä, mitä syksyn pimeydessä syntyy. 😀

 

 

 

Hippimekkoja ja huonoja vitsejä

Tänään Pululta löysin vintagehippimekot mukavaan 2,5 euron hintaan kappaleelta.

Tämä on niistä toinen, vapaana syntynyt.

img_20190707_190707

Merkki ei ole minulle tuttu, mutta mekon pitäisi olla vanhempaa tuotantoa, myyjällä mekko oli ollut kuulemma vuosikymmeniä.

img_20190707_190628

Toinenkin mekko oli ihana.

Päivän piristykseksi löysin myös huonojen vitsien kirjan, jonka avulla voin ilahduttaa lähimmäisiäni esimerkiksi tällä klassikolla:

Kuinka monta laihialaista tarvitaan vaihtamaan lamppu?

-No eihän vielä ole edes pimeä!

Euron kärsin tuosta kirjasta mielelläni.

Lisäksi löysin kaulakorun, joka on kuulemma tv-sarjasta Dr Who. Minua kiehtoi sen tyylikäs ulkonäkö, vaikka sarjaa en ole seurannut. Tämä 3e.

 

 

3.75

Eilen kävin taas löytämässä jotain pientä.

img_20190627_153525

Kesähousut hintaan 2.25, koska pöydässä oli – 50%. 😊

img_20190627_153548

Kuvio ja väri on kauniit.

img_20190627_153627

Pikkulaukku 0,5 e. Kotona googlailtiin, että kassi kuulunee hyväntekeväisyysjärjestön “what ever it takes” yhteistyömallistoon Stella Mccartney kanssa.

img_20190627_153605

Huivi eurolla.

Ostosten loppusumma 3.75.

Semmoiset alennusmyynnit sitten mulla. 😊

P. S. Tästä instakuvasta voit nähdä mun Pulun kirppikseltä ostamat kesätennarit. Kirppistäti on onnellinen.

View this post on Instagram

#kesätennarit #puistokahvilapulu #pulunkirppis

A post shared by Lintu (@kirppistati) on

Tuubihuivista hame?

hdrpl

Edelliset mekot olivat niin mukavia päällä, että päätin tehdä vielä yhden samalla mallilla. Alunperin mielessäni oli jotain keväisempää ja vaaleampaa väriä, mutta aina ei kirpparilla tule vastaan juuri sitä, mitä etsii. Näinhän se on.

Etsin aika pitkään sopivaa collegepaitaa, sillä se oli nyt nimenomaisesti yläosatoiveeni. Näillä  viileämmillä keleillä college on mukavan lämmin. Monta melkohyvää paitaa löysinkin, mutta kaikki muut sopivanhintaiset paidat olivat aika nyppyisiä. Hinta oli rajoittava tekijä kahdesta syystä: ompelutaitoni ei ole ihan timanttia, joten kunnes se tästä vähän paranee ja elpyy materiaalin pitää olla sellaista, että se ei ole kovin hintavaa. Toinen ajatukseni on, että kalliimmalle, hyväkuntoiselle merkkituotteelle löytynee ostaja ihan sellaisenaankin. Yritän ennemmin kalastella ompeluksiini potentiaalista materiaalia, eli sellaista joka saattaisi jäädä myymättäkin, mutta tuunaukseen olisi soveltuvaa.

hdrpl

Tässä projektin vaiheita: Taitoin tuubihuivin kaksinkerroin, sillä se on yksinkertaisena liian ohut alaosaksi (No, jos olisi Kim K. tai joku muu nykytähti, niin olisin tästä eri mieltä, mutta oma bebani pa-le-lee pakkasilla liian ohuissa materiaaleissa.) Koska huivin kangas oli ryttyistä, enkä halunnut sitä projektia varten ihan kokonaan oikaista, tein niin, että neulasin huivin alalaidat toisiinsa kiinni ennen kuin ompelin kuvassa näkyvän rypytyslangan, jotta helma olisi suurinpiirtein tasainen. Laiskana ompelin vain yhden rypytyslangan. Kaksi olisi ehkä saanut aikaan tasaisemman rypytyksen. Mutta minusta tämäkin oli hyvä.

Sitten vain mittailemaan, koska helma ja hameosa ovat saman mittaiset. Vähän mietintää aiheutti se, miten helman ompelen kiinni, sillä tässä paidassa oli tuollainen kiva resori vinossa-juju. Aluksi ajattelin ommella koko helman vinoon, mutta sitten olisin joutunut leikkaamaan aika paljon paidanhelmasta vasemmalta pois. Päätin siis  kiinnittää hameosan paidan alareunaan. Sitten vain ompelemaan nämä osat OIKEATPUOLET vastakkain yhteen. (Arvatkaa kuka ompeli ensin n. 5cm väärin, oikea/nurja vastakkain? Onneksi ei sen enempää.)

hdrpl

Ompelun jälkeen helmaosa näytti aika muhkealta, etten sanoisi 80-lukulaiselta, mutta koska kangas on ohutta höyrytys sai sauman ja helman tasoittumaan mukavasti. Lopuksi kuitenkin vielä tikkasin sauman oikealta puolelta, jotta se näyttää paremmalta. Tikatessa piti vetää helmaosaa suoraksi, tässäkin kuvassa näkyy, että rypytys “kaatuu” tänne ompelijaan päin ja jos ompelisi näin, helmaan tulisi kurttuja.

 

Näissä kuvissa tarkka kamera paljastaa tämänkin paidan nypyt. Vastahankituilla silmälaseillakaan en kuitenkaan ole onnistunut niitä huomaamaan normaalissa olosuhteissa.  Tämän paidanhan juuri valitsin sen nypyttömyyden (ja tekstin!) vuoksi.

nor

Tästä tuli minusta kiva. En tiedä höyryttelenkö alaosan ihan suoraksi, saattaa olla, että tuo mukava kurttuisuus ei pysy huivissa, kun se nyt roikkuu alaspäin, eikä ole rytyssä kaulalla, mutta katsotaan. Helma ei yrityksestä huolimatta ehkä ole aivan tasainen.

Tuubihuivit ovat minusta muutenkin mielenkiintoista materiaalia. Niitä on kirppareilla myynnissä paljon, niiden kuosit ovat kauniita ja ne ovat isoja. Pari kesähametta voi olla siis tulossa vielä – kunhan nyt ensin vähän lämpenee.

 

Pyyhkeitä

hdrpl

Almedahlsin kangas löytyi joitakin vuosia sitten jo kirppikseltä ja oli ommeltu verhoksi. Verho oli kuitenkin vähän kulahtanut, eikä ollut meidän kotiimme sopivissa mitoissa, joten ostin sen ommellakseni pyyhkeitä.

Niitä tuli 8 kpl. Lenksumateriaali Nextiilistä, joten sekin oli varsin edullista, 1,20 e kaksi pientä  pientä “kerää”. Verho maksoi 2e. 3,80/8 pyyhettä on hyvä hinta.

Hiram kangas löytyi Googlaamalla ja osoittautui ihan hyväksi löydöksi. Kuviointi on ihana:

Valmista tuli todella nopeasti. Reunat huolittelemalla ja lenksut onmepelemalla. Ja ne lenksut. Ne on kerrankin kunnolla kiinni! =D

img_20190228_183852-e1551524771144.jpg
Kaksi pyyhettä ja ei puunattu jääkaapin ovi.

Tuunattuja kirppislöytöjä

norTällä kertaa yhdistin kaksi harrastusta ja ompelin kirppislöydöistä uutta. Miksi? Siksi, että liian lyhyet paidat ovat ärsyttäviä, mutta mekot ihania. Olen ollut mekkotyyppi n. pari kolme vuotta nyt. Myöhäiskeski-iässähän tässä ollaankin, kuten Duodecimin terveyskirjastokin toteaa. (Lonkka oli kipeä ja piti googlettaa miksi. No, lonkka parani, mutta myöhäiskeski-ikä jäi.)

Täältä voit tutustua lonkkakivun parantamiseen ja saada itsellesi myöhäiskeski-iänkriisin!

Ompelu taas on usein tyssännyt taitojen puutteeseen tai materiaalin kalleuteen. Nyt materiaali molempiin näihin mekkoihin yhteensä 10.50, joskin ylijäämääkin vielä jäi tuosta ylläolevasta pitkästä mekosta. Tämä oli kuitenkin helppoa ja kierrätystäkin tavallaan. Vaikka jotain jätettä tästä projektista saattaa jäädä, enkä tiedä kumpi olisi tässä tapauksessa ekologisempaa.

Tästä tuli asiallinen mekko:

rhdr

Paita olikin uusi. Havaitsin sen vasta ommeltuani sen jo mekoksi. Hinta  silti 1.80. Hame 2.50 ja kokoa 34, joten ei olisi mahtunut ylleni, mutta sopi todella mainiosti paidan pariksi, kun vain avasin siitä kaksi laskosta takaa.  Valitsin hameen värien vuoksi ja onneksi silmämääräinen arvioni, että leveys riittää piti paikkansa. Hukkaan tässä meni vain tuo vyötärönauha, jota voisi käyttää myöhemmin vaikka laukun hihnana.

IMG_20190301_125210.jpg

Tämä paita oli aah ja uuh ja ihana, mutta myös aivan liian lyhyt. En voi enkä halua esiintyä napa vilkkuen (enää, sitäkin tuli tehtyä joskus nuoruudessa, mutta ajat, vatsa ja napa ovat toiset…) joten otin paidan  (2.50 e) ja tyttären avulla löysin siihen sopivan jatkon. Mekko maksoi 4e, ja siitä jäi nyt vielä mahdollisuus käyttää sitä toppina, jos vaikka ensin kirjailisi siihen jotain.

Mutta mitä tapahtuikaan paidalle:

norPehmeä ja ihana… Mietin pitäisikö tuota kaventaa sivuista, mutta luulen, että tämä saa olla tällainen leveälinjainen mekko, joka sopii vaikka talveen, koska sen alle voi aina lykätä villahousut jos toisetkin. =)

Seuraavat löytöni eivät sitten vaatineet edes tuunausta:

IMG_20190302_122532.jpgPikkulaukku  puhelimille, rahapussille ja bussikortille 3 e Tarinalta ja jättikaulahuivi 1e Radiokirppikseltä. Talvi kuulemma on tekemässä paluuta.

Jonnan kirppis, Lielahti

Jonnan kirppis Lielahdessa ei ollutkaan aiemmin tuttu. Salainen ystäväni Unelmien työpäivänä lahjoitti minulle kuitenkin Kirppisvinkkejä, joissa oli lista kirppiksistä ja niiden sijainnista. Nyt mentiin koko perheellä katsomaan mitä löytyy…

Jonnan kirpis is located in Lielahti and today was the first time I visited it.

joulukalenteri

Joulukalenterilla on kokoa… Hinnaltaan 3:n euron kalenteri muutti meille suunnittelemaan jouluyllätyksiä minulle ja lapsille.

This advent calender was too cute for me to resist. Price was right: 3 euros.

Luin trendilehdistä, että mittasuhteilla leikkiminen on muotia. Jättivillatakki on siis trendikäs löytö 3:lla eurolla.

I read that fashionable people play with propotions: big coats with skinny jeans and so on. This cardigan must be trendy then. 3 euros.

IMG_0980[1]IMG_0979[1]

Ja tämä myös. Liian iso laatikkotakki oli ylisöpö.  Hintakin sama.

Same goes for this one. Even the price was same. Supercute.

Neljän euron tunikakin löytyi. =)

Also found a tunic for 4 euros. =)

Jonnan kirppis on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen kirppis. Paljon jäi vielä tänään tarkastelemattakin.

I can honestly recommend Jonnan kirppis for everybody. Go and see yourself!

Blog at WordPress.com.

Up ↑